OHJE VARSAN OMISTAJALLE – LUE ENNEN KUIN TUNNISTAJA TULEE

Tunnistajan tehtävä on tunnistaa varsa ja laittaa sille mikrosiru. Hän ei tule kouluttamaan varsaa, pyydystämään sitä laitumelta eikä kokeilemaan, josko se tällä kertaa sattuisi pysymään paikallaan.

Vähän valmistelua tarvitaan siis jo ennen tunnistajan tuloa.

1. Varsa sisälle ja kiinni. Toimenpide tehdään sisätiloissa, rauhassa, turvallisesti ja varsa on oltava kiinni. Jos on liukasta, pimeää, tilana naruaidalla rajattu kaistale perunapeltoa tai varsa juoksee 40 km/h päin takalaitumia... niin homma jää siihen. Eikä tunnistaja ole siitä pahoillaan, mutta sinä kyllä olet.

2. Paikallaan pitäisi pystyä olemaan ainakin hetki. Varsan ei tarvitse seistä kuin patsas, mutta sen pitää antaa ihmisen olla vieressä ja käsitellä itseään ilman jatkuvaa hyppimistä, ryntäilyä ja karkuyrityksiä. Tätä ei opetella edellisenä iltana.

3. Harjaa varsa puhtaaksi. Tunnistajan pitää nähdä merkit ja pystyä tutkimaan varsa kunnolla. Kuiva, puhdas varsa on huomattavasti mukavampi käsitellä kuin mutakuorrutettu versio.

4. Totuta varsa klipperiin. Siru laitetaan kaulan vasemmalle puolelle ja tarvittaessa siitä ajellaan pieni kohta. Varsan olisi hyvä tuntea jo etukäteen klipperin ääni ja värinä. Ensimmäisen kokeilun ei kannata olla se hetki, kun tunnistaja seisoo vieressä siru kädessä.

5. Käsittelyn pitää olla varsalle tuttua. Harjaus, kaulan ja pään koskettaminen, korvien käsittely ja vieraan ihmisen lähestyminen ovat ihan tavallisia asioita, joita voi harjoitella jo pienestä lähtien. Jos varsaan ei käytännössä pysty koskemaan, sitä ei myöskään pystytä turvallisesti tunnistamaan ja siruttamaan.

6. Turvallisuus menee kaiken edelle. Jos varsa tai olosuhteet tekevät tilanteesta vaarallisen, tunnistaminen voidaan keskeyttää. Kenenkään ei tarvitse ottaa potkua, tulla jyrätyksi tai roikkua riimunnarun päässä siksi, että toimenpide olisi pakko saada tehtyä juuri sinä päivänä.

7. Tunnistaja ei ole varsankouluttaja. Ajatus ”kokeillaan nyt, kyllä se varmaan siinä rauhoittuu” ei ole hyvä lähtökohta. Samalla tavalla kuin kengittäjän ei kuulu opettaa hevosta nostamaan jalkoja, tunnistajan tehtävä ei ole opettaa varsaa ihmisen käsittelyyn.

Pähkinänkuoressa: harjoittele kiinni seisomista ja tavallista käsittelyä, pidä varsa puhtaana, totuta se klipperiin ja huolehdi siitä, että tunnistustilanne voidaan tehdä rauhallisesti ja turvallisesti.

Jos varsa ei vielä ole käsiteltävissä, tunnistajan tilaamista kannattaa siirtää vähän eteenpäin. Muutama viikko harjoittelua on huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin yksi päivä täynnä hikeä, kirosanoja ja hammasten kiristystä.