Vuonna 1958 painetussa eestin raskas vetohevosen valtiollisen kantakirjan ensimmäisessä osassa (”Eesti raskeveo hobuse riiklik tõuraamat I”, Tallinna 1958) oli lueteltu seuraavat 8 Ruotsista tuotua ardennerioria, joiden katsottin olleen niin hyviä ja niin ahkerassa siitoskäytössä, että ne olivat jokainen oman orilinjansa perustajia:
Tabac 49 A
Jeannot d’Aubreme 50 A
Munk Tvääker 67 A
Neptun ov Ärsta 77 A
Vallin 197 A
Gerall 227 A
Coquet 51 A
Alienus I 8 A.
1950-luvulla Viron neuvostotasavaltaan tuotiin Vladimirin oblastista joukko neuvostoliiton raskaita työhevosia, joista lopulta oman orilinjansa perusti vain
Rambatan 1006 NR.
Samoin oli 1950-luvulta lähtien käytössä Ruotsista tuotu ardenneriori
Karat 571 A, josta myös tuli oman orilinjan alullepanija.
Seuraavat orilinjat kykenivät perustamaan 1960-luvulla Ruotsista tuodut ardenneriorit Evido 1340 A ja Vellbon 1405 A.
2000-luvulla ER-rodussa on ollut erikoisluvalla jalostuskäytössä seuraavat kaksi ”vierasrotuista” oria:
schleswigin kylmäverinen Herold 2170 ER ja
vladimirin raskas työhevonen Vezdehod 2182 ER.
Oheisissa kaaviossa on selvitetty, mitkä ovat tällä hetkellä elossa olevien ER-tammojen ja ER-orien isästä tai emänisästä lähtevien orilinjojen ”päätepisteet”. Eli on seurattu vain linjaa ”isänisänisän…isä” ja ”emänisänisän…isä”. Polveutumistaulukossa olisi toki paljon muitakin ketjuja, mitä selvittää ja josta voisi vielä löytyä niidenkin orilinjan perustajien verta, joiden osalta tässä esitetyt kaaviot näyttävät nollaa.
