1800-luvun puolessavälissä teollisuus kehittyi voimakkaasti ja alkoi valmistaa uudenaikaisempia välineitä peltotöihin. Monessa maassa tuli tarvetta suurille ja voimakkaille työhevosille.
Eestissä kasvatettiin silloin pientä eestinhevosta, joka ei pystynyt vastaamaan kehittyneen maatalouden tarpeisiin.
1856 Liivinmaan maapäivien päätöksen mukaisesti ja uuden työhevosrodun kehittämistä varten tuotiin Eestiin Belgiasta 2 ardennerioria ja 10 ardenneritammaa. Hevoset tuotiin Torin siittolaan, jossa oreilla astutettiin paikallisia maatiaisrodun tammoja. Myöhemmin tuotiin lisää sekä ardennerioreja, että tammoja.
1920 järjesti silloinen peltotyöministeriö valtakunnallisen hevosten rekisteröinnin, jotta saataisiin selville rotumateriaalin määrä ja levinneisyys. Eestissä suositeltiin kasvatettavan kolmea hevosrotua: torinhevosta, eestinhevosta ja eesti raskeveota.
Ardennerien jalostuksen organisoimiseksi perustettiin Ardennerien rotuyhdistys, joka alkoi pitää kantakirjaa 1922.
1953 rodun nimi muutettiin eesti Raskeveoksi. Perusteena nimityksen muuttamiseen oli se, että maahantuotujen ardennerien rotutyyppi, rakenne ja ulkonäkö oli paikalliseen ympäristöön sopeutuessaan ja paikallisten hevosten kanssa risteytyessään muuttunut: rakenne kuivemmaksi ja liikkuminen nopeammaksi. Jalostajat eivät olleet tällaisia muutoksia tavoitelleet, vaan ne olivat syntyneet maataloustöidenhevosille asettamista vaatimuksista.
