Eestin raskaan vetohevosen tähänastisesta jalostuksesta

EESTI RASKEVEOHOBUSE TÄHÄNASTISESTA JALOSTUKSESTA

(MMK O. Nuut ja vanhempi teknikko A. Gross, kirjassa ”Eesti raskeveohobuste (eesti ardenn) riiklik tõuraamat I”, ilmestymisvuosi 1958)

Eesti raskeveohobune (entiseltä nimeltään eestin ardenni) on saatu risteyttämällä paikallisia hevosia ardennien ja toisten raskaita työhevosia edustavien rotujen kanssa. Maaorjuuden poistuminen 1800-luvulla synnytti tilanteen, jossa kartanonomistajan oli ryhdyttävä pitämään palkollisia ja hankkimaan itselleen työhevosia. Teollisuus alkoi valmistaa uudenaikaisempia peltotyövälineitä, mikä kehitti maanviljelyskulttuuria.

Eestissä kasvatettiin silloin pientä eestinhevosta. Jotta saataisiin kartanonomistajien suuresti tarvitsemia suurempia ja vahvempia hevosia, perustettiin 1856 Tori Hobusekasvandus (Torin siittola). Siittolalle annettiin tehtäväksi paikallisen hevosrodun parantaminen. Eestinhevosen risteytyksiä varten toi Liivinmaa Talousseuran presidentti venäläinen akateemikko A. Middendorf  Torin siittolaan 1865 Belgiasta 2 ardennioria ja 10 ardennitammaa Liivinmaan maapäivien päätöksen mukaisesti. Ne olivat ensimmäiset Eestiin koskaan tuodut ardennit tai yleensäkin raskaiden työhevosrotujen edustajat.

E. Veberin mukaan oli maahantuoduista oreista Napoleon syntynyt 1856, tummanrautias, säkäkorkeus 149,5 cm. Sitä käytettiin Torissa siitokseen 2 vuotta. Sinä aikana sillä astutettiin 13 siittolan tammaa ja saatiin ainoastaan yksi orivarsa. Napoleonin kanssa astutettiin enemmän maanviljelijöiden tammoja. Ori Bourbon, syntynyt 1860, oli punapäistärikkö, säkäkorkeus 151,4 cm ja paino 586 kg. Sitä käytettiin Torissa siitokseen vuoteen 1876. Sen kanssa astutetuista 178 tammasta, jotka olivat enimmäkseen eestinhevosia, saatiin 111 varsaa. Jalostukseen niistä jäi 17 oria ja 20 tammaa.

Torin siittolaan tuotujen ardennien jalostus ei onnistunut. Siittolan senaikainen  johto ei tuntenut mielenkiintoa ardenneja kohtaan. Puutteellisen rehustuksen vuoksi (ardennit olivat eestinhevosta vaativimpia ravinnon suhteen) ardennitammat tiinehtyivät huonosti ja monet varsat kuolivat synnyttyään. Tämän vuoksi Torin siittolassa luovuttiin 1876 ardennien jalostuksesta ja alettiin myymään pois kaikki ardennit ja niiden risteytykset.

Hankkiessaan Torin siittolaan ardenneja A. Middendorf toi omaan Hellenurmen kartanoonsa ardenniori Cineyn ja yhden puolitoistavuotiaan tammavarsan. Lisäksi hän ilmeisesti osti Torista 2 ardennitammaa ja kasvatti itse yhden Burka-nimisen orin. Olkoonkin, että A. Middendorf oli innokas ardennien puoltaja, hän ei jalostanut niitä omassa kartanossaan puhtaasti, vaan kasvatti risteytyksiä.

Eestin Maanviljelysseuran vuoden 1870 pöytäkirjojen mukaan on Torissa kasvatettu ardenniori Norez (isä Napoleon, emä Coquette) myyty Virumaalle Mallan kartanoon ja ori Nura (isä Napoleon, emä Contoinette) Hiidenmaalle Suuremõisaan. Edelleen on tietoja vuosilta 1870-75, että kartanonomistajat ovat ostaneet orit Jean Baptisti ja Modelli.

Vuonna 1880 toivat Virumaan kartanonomistajat Ranskasta orin, joka E. Veberin mukaan oli antanut paljon jälkeläisiä. Vuonna 1891 ostettiin Torin siittolaan Pietarin näyttelystä ardenniori Butus, joka astui Torissa 1891-94. Butusen jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen. Vuonna 1893 ostettiin Mõdrikun kartanoon Pietarista kolme ardennioria, joilla astutettiin Mõdrikun tammojen lisäksi Kloodin, Rakveren ja Kostiveren kartanoiden tammoja. Vuosisadan vaihteessa tuotiin Saksasta Paasveren kartanoon rhein-belgiaori Fürst, joka E. Veberin mukaan on antanut paljon hyviä jälkeläisiä. Vuonna 1902 tuotiin Belgiasta Vana-Kuusten kartanoon ori Porthos, josta kerrotaan jääneen paikkakunnalle paljon hyviä hevosia. Vuonna 1908 tuotiin Belgiasta kolme vuoristoardennioria, jotka sijoitettiin Avandusen, Mooran ja Pollin kartanoihin. Niistä parhaimmaksi osoittautui ori Tšušiima.

Eestiin on tuotu myös toisiin raskaisiin työhevosiin kuuluvia jalostushevosia. Esimerkiksi Piiben kartanossa pidettiin vuoden 1880 tienoilla peršeroni-oria ja Roosna-Allikun kartanossa vuoden 1890 tienoilla Clydeslade-oria Loksby. Clydeslade-oreja on käytetty myös Huuksin ja Hõredan kartanoissa. Varan kartanossa oli siitosorina Shire-ori  Lordi. Kuten ylläolevasta näkyy, kartanonomistajat toivat ulkomaisia siitosoreja vain omien mieltymystensä perusteella; samoin ei ollut niiden käyttö yhteisesti organisoitua.

Ardennien jalostusta yritettiin muuttaa suunnitelmallisemmaksi perustamalla 1911 Baltian kylmäverihevosten kasvattajien liitto, mutta joitakin vuosia myöhemmin puhjenneen ensimmäisen maailmansodan vuoksi liitto toimi vain lyhyen aikaa.

Vuonna 1913 osti ryhmä Virumaan kartanonomistajia Ruotsista nuoria ardennioreja ja –varsoja; lukumäärää ei tiedetä. Hevoset sijoitettiin pääasiassa Virumaan ja joitakin yksilöitä Harjumaan kartanoihin. Se pani alulle ardennien kasvattamisen Pohjois-Eestissä. Ensimmäistä maailmansotaa seurannut Eestin itsenäisen tasavallan syntyminen lopetti kartanonomistajien toiminnan.

1920-luvun alussa järjesti silloinen peltotyöministeriö valtakunnallisen hevosten rekisteröinnin, jotta saataisiin selville rotumateriaalin määrä ja rotujen levinnäisyyspaikkakunnat. Ardenneja oli ko. rekisteröinnin tietojen mukaan pääasiassa Virumaalla, vähemmän muualla Pohjois-Eestissä. Heinäkuussa 1920 järjestettiin peltotyöministeriössä suurempi hevostenkasvattajien neuvottelu. Tehdyn päätöksen mukaan suositeltiin Eestissä jalostettavaksi kolmea hevosrotua: eestinhevosta, torinhevosta ja ardennia. Ardennien jalostuksen organisoimiseksi ja johtamiseksi perustivat ko. rotua kasvattavat maanviljelijät 1921 Virumaan Hevoskasvatusliiton, joka nimettiin myöhemmin Ardennien Rotuyhdistykseksi. Rotuyhdistys alkoi pitää ardennien kantakirjaa 1922. Kantakirjassa oli kaksi osaa: puhdasrotuiset ardennit (tunnus A) ja risteytykset eli eestin ardennit (tunnus EA).

Kartanonomistajien Ruotsista 1913-24 tuomista ardennioreista merkittiin 1922-23 kantakirjaan seuraavat orit:
Aviso 7 A, syntynyt 1912, tuotu varsana, ruunikko, säkä 158 cm, etusäären ympärys 23 cm.
Alienus 8 A, syntynyt 1918, tuotu 1922 , ruunikko, säkä 155 cm, rinnanympärys 209 cm etusäären ympärys 25,5 cm. Alienusen ensimmäisen sukupolven jälkeläisistä on kantakirjaan merkitty 6 poikaa ja 7 tytärtä. Parhaimmat pojat olivat Aleko 202 A, Atlas 259 A ja Ants 129 A. Antsilta on kantakirjassa 12 poikaa ja 51 tytärtä.
Lothar 9 A, syntynyt 1908, tuotu 1922, ruunikonpäistärikkö, säkä 159 cm. Ensimmäisen sukupolven jälkeläisistä on kantakirjassa 1 poika ja 3 tytärtä.
Harras 19 A, syntynyt 1909, päistärikkö, säkä 158 cm, etusäären ympärys 23,5 cm. Ensimmäisen polven jälkeläisiä kantakirjassa 1 poika ja 2 tytärtä.
Etual 38 A, syntynyt 1910, tuotu 1923, ruunikko, säkä 156 cm, etusäären ympärys 23 cm. Ensimmäisen polven jälkeläisiä kantakirjassa 6 poikaa ja 9 tytärtä.

Vuodesta 1921 lähtien muutui ardennien jalostaminen Eestissä nopeammaksi ja määrätietoisemmaksi. Entinen Ardennien Rotuyhdistyksen sihteeri A. Taliga kirjoittaa kuitenkin yhdistyksen 10-vuotishistoriikissa 1931, että täydellistä onnistumista jalostustyössä jarrutti siitosorien puute. Käytössä oli valtion oreja ja yksityisomistuksessa olevia oreja, joista valtion orit olivat laadukkaampia ja astuivat paremmissa siittoloissa, mutta olivat enimmäkseen jo vanhoja, peräisin entisistä kartanoista. Siitosoreiksi ostettiinkin valtion tuella ulkomailta useita oreja.

Ruotsista ostettiin 1923 seuraavat orit:
Orkett 45 A, syntynyt 1919, ruunikko, säkä 160 cm, etusäären ympärys 25 cm, kuoli 1928.
Orpheus 46 A, syntynyt 1918, ruunikko, säkä 163 cm, etusäären ympärys 27 cm. Ensimmäisen polven jälkeläisiä kantakirjassa 2 poikaa ja 9 tytärtä. Poistettu siitoksesta 1933.

Hollannista ostettiin ori
Don Juan 47 A, syntynyt 1921, rautias, säkä 154, rungon pituus 165 cm, rinnan ympärys 199 cm, etusäären ympärys 26 cm. Kantakirjassa 9 poikaa ja 49 tytärtä.

Belgiasta ostettiin seuraavat orit:
Orfroy 48 A, syntynyt 1920, punainen, säkä 162 cm, rungon pituus 169 cm, rinnan ympärys 196 cm, etusäären ympärys 25 cm. Kantakirjassa 13 poikaa ja 21 tytärtä.
Tabac 49 A, syntynyt 1919, rautias, säkä 157 cm, rungon pituus 174 cm, rinnan ympärys 200 cm, etusäären ympärys 26 cm. Periytti hyvää tyyppiään vahvasti ja tuli  oman orilinjan perustajaksi. Jälkeläisistä kantakissa 20 poikaa ja 37 tytärtä. Poistettu siitoksesta 1939.
Jeannot d’Aubreme 50 A, syntynyt 1918, rautias, säkä 156 cm, rungon pituus 168 cm, rinnan ympärys 201 cm, etusäären ympärys 26 cm. Oman orilinjan perustaja, tyypiltään hyvä. Jälkeläisistä kantakirjassa 26 poikaa ja 29 tytärtä.
Coquet 51 A, syntynyt 1917, ruunikko, säkä 165 cm, rungon pituus 169 cm, rinnan ympärys 202 cm, etusäären ympärys 26 cm. Kantakirjassa 10 poikaa, 21 tytärtä.

Ruotsista ostettiin 1925 ja 1926 seuraavat orit:
Munk Tvööker 67 A, syntynyt 1919, ruunikko, säkä 158 cm, etusäären ympärys 26 cm. Orilinjan perustaja hyvän tyypin ja periyttäjäkykyjen vuoksi. Kantakirjassa 28 poikaa ja 65 tytärtä. Kuoli 1937.
Käre 76 A, syntynyt 1923, ruunikko, säkä 159 cm, rungon pituus 168 sm, rinnan ympärys 201 cm, etusäären ympärys 25 cm. Kuoli 1928.
Neptun ov Ärsta 77 A, syntynyt 1924, tummanrautias, säkä 157 cm, rungon pituus 171 cm, rinnan ympärys 205 cm, etusäären ympärys 25 cm. Kantakirjassa 47 poikaa ja 110 tytärtä. Katosi sodan aikana 1941. Orilinjan perustaja hyvän tyypin ja periyttäjäkykyjen vuoksi.

Samoihin aikoihin tuotiin Ruotsista 14 tammaa ja 74 tammavarsaa, jotka sijoitettiin parhaimpiin siittoloihin. Näistä hevosista merkittiin kantakirjaan 80.

Auttaakseen hevosia kasvattavia maanviljelijöitä, joilta puuttui nuorten hevosten kasvattamiseen hyviä laitumia, vuokrasi rotuyhdistys entisen Aasperen kartanon maat; näitä käytettiin kuitenkin vain yhden vuoden ajan. Arknan peltotyökouluun Rakveren lähelle ja Vana-Kuusten kuntaan Villemin maalaistaloon perustettiin siittolat.

Vielä vuonna 1935 tuotiin Ruotsista 5 oria:
Vallin 197 A, syntynyt 1929, punarautias, säkä 161 cm, rungon pituus 178 cm, rinnan ympärys 216 cm, etusäären ympärys 26 cm. Ensimmäisen polven jälkeläisiä on kantakirjassa 22 poikaa ja 73 tytärtä. Kuoli 1948. Oman orilinjan perustaja.
Lojal 198 A, syntynyt 1933, kimo, säkä 158 cm, rungon pituus 164 cm, rinnan ympärys 198 cm, etusäären ympärys 26 cm. Jälkeläisistä kantakirjassa 7 poikaa ja 30 tytärtä. Katosi sodan aikana 1941.
Klati 199 A, syntynyt 1933, punainen, säkä 158 cm, rungon pituus 169 cm, rinnan ympärys 207 cm, etusäären ympärys 27 cm. Kantakirjassa 1 poika ja 10 tytärtä. Kuoli 1941.
Debin 226 A, syntynyt 1934, rautias, säkä 158 cm, rungon pituus 169 cm, rinnan ympärys 200 cm, etusäären ympärys 25 cm. Kantakirjassa 7 poikaa ja 14 tytärtä. Kuoli 1941.
Gerall 227 A, syntynyt 1934, punainen, säkä 155 cm, rungon pituus 163 cm, rinnan ympärys 203 cm, etusäären ympärys 24 cm. Kantakirjassa 29 poikaa ja 115 tytärtä. Perusti oman orilinjan hyvän tyypin ja periyttäjäkykyjen sekä suuren jälkeläisten määrän vuoksi.

Ulkomailta tuotuja puhdasrotuisia ardenneja käytettiin paljon siitokseen. Kantakirjaan on viety 25 maahantuontioria. Parhaimmat niistä astuivat yli sata tammaa vuodessa. Ennätyksellisesti astui ori Kalev 126 A vuonna 1937 180 tammaa.

Valtion siitosorien määrän suurentamiseksi perustettiin 1929 Torin siittolaan silloisen johtajan Mihkel Ilmjärven aloitteesta eestin ardennien osasto, johon sijoitettiin 12 Ruotsista ostetun puhdasrotuisen ardennitamman lisäksi 1 Eestissä kasvatettu. Lisäksi ostettiin vieroitettuja orivarsoja, joille pystyttiin Torissa järjestämään paremmat rehut ja kasvatusolosuhteet kuin mitä maanviljelijät pystyivät tarjoamaan. Torissa käytettiin parhaita Ruotsista ja Belgiasta tuotuja oreja ja niiden poikia kuten Alienus 8 A, Tabac 49 A, Jeannot d’Aubreme 50 A, Lojal 198 A, Makso 283 A, Gerall 227 A, Debin 226 A, Vall 269 A ja Jasto 239 A. Toriin ostettuja ja siellä kasvatettuja oreja ovat esim. Nagu 150 A, Joonas 200 A ja Nool 201 A.

Toinen maailmansota vaikeutti suuresti eestin ardennien jalostustyötä. Paljon arvokkaita siitosoreja ja –tammoja pakko-otettiin miehitysarmeijoihin ja  rehujen puute hankaloitti nuorten hevosten kasvatusta. Hevosten lukumäärä laski tuntuvasti.

Vuoteen 1953 asti käytettiin nimitystä eestin ardenni ja siitä eteenpäin Eestin Neuvostotasavallan maatalousministerin määräyksen mukaisesti eestiraskeveo hobune, joka kuului Baltian ardennien roturyhmään. Nimityksen muuttamisen perusteena oli se, että maahantuotujen ardennien rotutyyppi, rakenne ja ulkonäkö oli paikalliseen ympäristöön sopeutuessa ja paikallisten hevosten kanssa risteytyessä muuttunut: rakenne kuivemmaksi ja liikkuminen nopeammaksi. Jalostajat eivät olleet sinällään tavoitelleet tällaisia muutoksia, ne olivat syntyneet maataloustöiden hevosille asettamista vaatimuksista. Eesti raskeveohobuset saivat hyviä tuloksia vuosina 1955 ja 1956 Neuvostoliiton maatalousnäyttelyssä: orit Veenis ER ja Moorits 879 ER saivat 1955 ensimmäisen palkinnon ja samoin seuraavana vuonna ori Tuuslar 899 ER. Tamma Mella 212 A sai 1956 toisen palkinnon.

Sodanjälkeisinä vuosina tuli ilmeiseksi hyvien siitosorien puute ja alkoi esiintyä sukusiittoisuutta. Tämän poistamiseksi tuotiin lokakuussa 1953 (valitettavasti  ilman tarkkaa valintaa) Mordvan neuvostotasavallasta ja Vladimirin oblastista 10 neuvostoliiton raskastyöhevosta: orit Elegan 1003 NR, Srets 1004 NR, Ekstrakt 1005 NR, Rambatan 1006 NR, Šuk 1007 NR, Parool 1012 NR, Etikett 1013 NR, Habat 1014 NR, Oroljus 1015 NR ja Bamöš 1016  NR. Eesti raskeveohobusta merkittiin kantakirjassa ER ja neuvostoliiton raskastyöhevosta NR. Näistä kymmenestä tuontihevosesta ainoastaan ori Rambatan täytti siitosoreille asetetut vaatimukset, muut poistettiin siitoskäytöstä.

Vuonna 1968 Eestin hevosrotujen jalostusneuvosto teki päätösen nimetä eesti raskeveo hobune omaksi rodukseen (aiemmin baltian ardennien alaryhmä) ja lopettaa tammojen kantamisen A-tunnuksella merkittyyn puhdasrotuisten ardennien kantakirjaan.

IMAVERE KOLHOOS INFO
(Krista Sepp,  nr. 3, huhtikuu 1989)

1980-luvun lopulla kasvatettiin raskeveohobusia Rakveren, Kohtla-Järven, Paiden ja Viljandin alueella. Vuoden 1985 tilastojen mukaan oli Eestissä 8609 hevosta, joista eesti raskeveohobusia 880 eli n. 10 %. Tammoja oli 4236, joista eesti raskeveohobusia 612 eli n. 14 %. Valtiolliseen kantakirjaan oli merkitty 427 eestiraskeveo-tammaa eli n. 70 %.

Vuonna 1989 oli olemassa seuraavat orilinjat:

	Orit (lkm)	Tammat (lkm)
1. Vallin 197	4	94
2. Evido 1340	4	57
3. Tabac 49	7	28
4. Karat 571	3	7
5. Vellbon 1405	2	16
6. Rambatan 1006	4	29
7. Neptun ov Ärsta 77	3	10
8. Gerall 227	–	12
9. Jeannot d’Aubreme	–	2

Parhaimmaksi siitosoriksi 1988 nimettiin Tõll 1830 ER. Valtion oreiksi ostettiin vuonna 1988 Viru-Nigulan kolhoosista Runo 2082 ER ja J. Gagarini nim. NST:stä Ettur 2054 ER.

Vuonna 1988 järjestettiin XXXI Neuvostoliiton raskaiden työhevosrotujen mestaruuskilpailut Riikan lähellä Tirainessa. Osallistujia oli viidestä neuvostotasavallasta, 68 hevosta, 10 eri rodusta. Neuvostoliiton mestariksi tuli Silvia Keskküla Rakveren rajoonista E.Vilden kolhoosista eestiraskeveo-tammalla Eleegia (synt. 1972, isä Eku, ema Valma).

VUOSIKIRJOISTA 1998-2005:

Vuosi	Paras ori	Paras tamma	Paras nuori
1998	Vadis 2171 ER	Neevi 6223 ER	Virko 1274 ER
1999	Naksur 2137 ER	Hara 6233 ER	–
2000	Vadis 2171 ER	Keena 6051 ER	–
2001	Esker II 2172 ER	Hara 6233 ER	–
2002	Naksur 2137 ER	Kai (s. 1998, Kaunis-Vaara)	Emiir 2175 ER
2003	–	Veega 5894	Emiir 2175 ER
2004	Kaspar 2173 ER	Relli	–
2005	Naksur 2137 ER	Neevi 6223 ER	Herold Junior